sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Terveisiä paratiisista!

Olemme parhaillaan häämatkalla. Vietimme ensin viisi päivää Miamissa ja sen jälkeen siirryimme Aruballe. Täällä on kyllä ihmisen hyvä olla. Aurinkoa, virkistävä tuuli, turkoosi meri, hyvää ruokaa ja karibialaista letkeyttä. Nyt jatkamme jouten oloa. Kirjoittelen tarkempia kokemuksia kotiin palattuamme.



Ihanaa joulun aikaa!


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Harjoitus häämatka Barcelonassa osa 2

Näin marraskuun pakkasessa on ihana karata ajatuksissa hetkeksi takaisin toukokuun lopulle ja Barcelonan lämpöön.

Edellisessä Barcelona -postauksessa kerroin mm.majoituksestamme sekä yllätyksestä, jonka työkaverini olivat meille järjestäneet. Nyt ajattelin kertoa toisesta aktiviteetistä, joka tehtiin puhtaasti O:n toiveesta ja hänen tahdostaan.


Alkulomastamme näimme pieniä keltaisia autoja kulkevan letkassa pitkin Barcelonan katuja. O innostui noista miniautoista niin, että päätti selvittää mistä ne lähtevät ja miten sellaiselle reissulle pääsee. Itseäni lähinnä ahdisti ajatus Barcelonan liikenteen hidastamisesta letkassa. Ossi selvitti asiaa netistä ja saimme selville, että nuo kyseiset autot olivat Go car Tour -autoja ja niiden avulla pääsee kätevästi tutustumaan pakollisiin nähtävyyksiin vähän pidemmänkin matkan taaksi. Autoon mahtuu kaksi henkilöä ja sen navigaattoriin on piirretty muutama eri reitti, joita pitkin autolla ajetaan. Samalla auton kaiuttimista kuuluu kertomuksia nähtävyyksistä aina historiasta nykyaikaan. Kertoipa se välillä myös vitsejä ja otteita omasta rakkauselämästään.


Me valitsimme reitin, jossa pyörittiin Brcelonan keskustan alueen kautta Montjuic vuorelle kurkkaamaan olympiakylää sekä Montjuic vuoren linnaa. Auton pystyi välillä parkkeeraamaan ja jalkautumaan katselemaan maisemia tai piipahtamaan vaikka kahvilla. Meillä pari harhaan ajoa johti siihen, että emme ehtineet kovinkaan montaa kertaa pysöhtymään, mutta pari kertaa kuitenkin.

Mun mielestä ajelu oli ihan mielettömän pelottavaa ja hermoja raastavaa, koska kokoajan piti kytätä, että pysytäänkö reitillä ja kun harhauduttiin niin missä voi kääntyä yms. Lisäksi liikenteen seassa ajaminen tuollaisella pikkuisella vermeellä, joka kulku ehkä 40 km tunnissa oli aika horror! Mietin välillä, että näkevätköhän autoilijat edes meitä, kun oltiin niin matalalla. O taas oli ihan fiiliksissä ja osasi tässäkin asiassa olla todella paljon rauhallisempi kuin minä. Loppuviimein täytyy varmaan myöntää, että olihan se ihan kivaa ja erilaista. Homma sopi myös hyvin meidän ohjelmattomaan lomaamme, saatiin päivään jotain muutakin sisältöä kuin kävelyä ympäriinsä ja shoppailua.

Treffit kesäkuu: Minigolffia ja ruokaa

Annoin O:lle huomenlahjaksi treffit jokaiselle ensimmäisen avioliittovuotemme kuukaudelle. Käytännössä siis 12 kirjekuorta, josta löytyy treffikutsu. Muutamat treffit on jo vietetty ja ajattelin nyt alkaa kertoilemaan hieman niistä. Jokaisen treffi kutsun yhteyteen olen myös kirjoittanut yhden asian, jota O:ssa rakastan.

Kesäkuun treffeinä olisi ollut minigolffia ja ravintolaillallinen. Kävi kuitenkin niin, että jouduin kesäkuussa kolariin, josta johtuen treffipäivänä selkä ja niska olivat niin jumissa, että hyvä kun pystyi päätä kääntämään. Syömässä kuitenkin käytiin niinkin hienosti, kuin uudistetussa Albertinkadun ristorante Denniksessä.



Vaikka ravintola ei ollutkaan ehkä kaikista hohdokkain ja treffien toinen aktiviteetti peruuntui. Oli meillä tosi kivaa. Samalla olimme todella onnellisia, että saimme syödä illallisen yhdessä. Auto-onnettomuudessani olisi nimittäin ollut eväät pahempiinkin vaurioihin. Nyt onneksi selvittiin sillä, että auto lähti lunastukseen ja minä kärsin ajoittaisista niska-hartia-selkäkivuista. Kolarin jälkeen minusta on tullut myös aikamoinen "peruutuspeilikyttä", eli aina kun vauhti hieman hidastuu, on pakko tsekata huomaako takana ajava auto myös hidastaa.


Kolarin jälkeen olen myös yrittänyt muistaa sanoa jokapäivä aina johonkin lähtiessäni kuinka paljon rakastan, koska ikinä ei voi tietää mitä päivä tuo vielä tullessaan.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Häidemme kukat

Pari viikkoa on vierähtänyt kuin siivillä. Nyt istutaan kotona kynttilänvalossa ja katsotaan vierivieressä telkkaria ja ulkona sataa. Vaikka en muuten pidäkään syksystä, on ihanaa saada nauttia pimeistä illoista. Vielä odotan, että sade lakkaa ja saa nauttia vähän kirpeämmistä päivistä ja väriloistosta.

Väriloistosta tulee hyvä aasinsilta häidemme kukka-asioihin. Oikeastaan meidän häiden kukat eivät olleet edes supervärikkäitä vaan enemmänkin hieman pastellisia ja hempeitä sävyjä sisältäviä. Kaikki kukat tulivat juhlapaikaltamme Wanhasta Bäckbystä. Annoimme Selenalle muutaman mallikuvan ja hän toteutti kukat niiden mukaisesti. Tilauksemme piti sisällään morsiuskimpun, 5 viehettä, 2 rannekukkaa sekä pöytäkukat. Hintaa kukille tuli himpunverran yli 400€.





Tykkäsin kimpustani ihan mielettömän paljon. Se oli todella kaunis ja sisälsi juuri niitä kukkia ja värejä joita olin pyytänytkin. Tykkäsin kyllä muistakin kukista, mutta kimppu jäi jostain syystä kaikista parhaiten mieleen. Vieheet oli tilattu O:lle, bestmanille sekä meidän iseille ja O:n isäpuolelle. Rannekukat taas olivat kaasoilla.

Pöytäkukkina oli rykelmä erilaisissa purkeissa ja pulloissa olevia kukkasia. Kukista tunnistin ainakin Neilikan, Pionin, Ruusut sekä Eucalyptuksen. Kimpussani oli myös jotain muuta kukkaa, mutta en tarkalleen tiedä mitä se on.




Kaikenkaikkiaan olin erittäin tyytyväinen kukkiin Ne ovat näyttäneet kuvissa ihanille ja sopivat mainiosti alkukesän hempeisiin tunnelmiin.

(Ethän kopioi kuvia)

tiistai 16. elokuuta 2016

Harjoitushäämatka Barcelonassa Osa 1

Ehkä paras tapa päästä rentoutumaan häiden jälkeen oli lähteä harjoitushäämatkalle häiden jälkeisenä maanantaina. Suunnittelimme ensin sunnuntailähtöä, mutta tulimme sitten siihen tulokseen, että yksi huilipäivä tulee tarpeeseen.

Sunnuntai yönä pakkaillessa aloimme epäillä meidän varauksen matkatavaroiden määrää ja puolen yön jälkeen päätimme soittaa vielä norwegianille ja varmistaa olimmehan varmasti ostaneet yhden ruumaan menevän matkalaukun varauksemme yhteydessä. Meinasi laittaa naurattamaan, kun selvisi, että yhden matkalaukun sijaan meille oli varattu 4 ruumalaukku paikkaa, eli yhteensä matkatavaraa olisi voinut olla 80 kiloa +käsimatkatavarat. Emme tosiaan tiedä, mistä nuo ylimääräiset matkatavarat olivat varaukseemme ilmaantuneet, koska ainakaan emme olleet niistä maksaneet mitään.

Lentokentälle siirryimme noin puolitoistatuntia ennen lähtöä. Ruuhkaa ei ollut ollenkaan, joten ehdimme hyvin käydä fiilistelemässä reissua Cava lasillisten ääressä.


Barcelonassa hotellimme oli Hotel SB plaza Europa. Lähin metroasema oli Europa/Fira. Hotelli oli sijainniltaan mielestämme hieman syrjässä, koska metrolla liikkuessa suoraareittiä keskustaan ei löytynyt vaan vaihtaa piti aina. Emme lähteneet selvittämään bussiliikenteen reittejä, koska sijainti ei aiheuttanut meille liian suurta probleemaa vaan myöhäisimmät kotimatkat hoidettiin Taxilla. Hotelli oli melko uusi ja erittäin siisti sekä tyylikäs. Ainut miinus mielestäni oli sängyn peitto. Peittona toimi ruskea hieman ällöttävä viltti, joka oli vaan kääritty lakanan sisään. Joskus yöllä ällötti herätä siihen, että lakana oli liikkunut pois viltin ympäriltä ja ihoa vasten olikin karhea tunkkainen viltti.





Matkamme kesti yhteensä 5 päivää. Päivät olivat todella tuulisia, joten ranta tai uima-allas elämää emme kokeilleet. Päivät aloitettiin rauhallisella aamupalalla hotskulla ja sen jälkeen pitkälti kävellen ympäri Barcelonan katuja kiireettömästi, välillä pysähdyttiin viinille tai jädelle, syötiin tapaksia ja tekemään ostoksia, jos joku kiva liike tuli vastaan. Nautimme toistemme seurasta täysillä!



Työkaverini olivat järjestäneet meille hauskan "yllätys päiväretken". Ennakko-ohjeissa neuvottiin varaamaan muutama tunti aikaa klo 10-23 välillä. Isossa kirjekuoressa oli muutama pienempi numeroitu kirjekuori, joita sai avata sitä mukaan, kun selvittiin oikeisiin kohteisiin. Matkaan päätettiin lähteä keskiviikko-aamuna. Ensimmäisessä kuoressa neuvottiin siirtymään Drassanesin metroasemalle. Metroasemalla avattiin seuraava kuori, jossa oli osoite, sekä kartta seuraavaan kohteeseen. Kohde oli ihana Trópico kahvila, jota varten seuraavasta kuoresta löytyi kahvi/smoothie raha. Paikanpäällä ollessamme sain viestin, jossa vinkattiin maistamaan myös heidän pannukakkujaan, jotka olivat muuten taivaallisia! Rauhassa nautitun välipalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaamme kohti La Ramblaa. Ramblalla meidät ohjeistettiin ensin pienen markkinakadun alkuun, mutta seuraava kuori neuvoikin menemään kadun toiselle puolelle. Viimeisestä kuoresta löytyi pääsylippuraha Barcelona Erotic museumiin. Toki viestissä oli kerrottu myös muutama muu vinkki, jos poskia punottaa liikaa museossa käynti. Ajattelimme, että museoon ei tulisi koskaan muuten mentyä, joten nyt mennään. Pääsylipun hintaan kuului lasillinen cavaa, jotka nautimme kierrellessämme museota. Museo ei mielestämme ollut mitenkään erikoinen, mutta onpahan sekin nyt käyty katsomassa:)








Toinen suuri elämys sai O:n innostumaan kuin pikkupoika, mutta siitä lisää toisessa postauksessa:)

maanantai 15. elokuuta 2016

Vieraskirja muistona häistä

Nykyisin on olemassa mitä makeimpia ideoita vieraskirjaan. Me päätettiin toteuttaa vieraskirja kuva+tervehdyn muodossa. Vieraskirjapöydällä oli siis kirjan lisäksi polaroidkamera sekä helppo ohjeistus miten toimitaan sen kanssa. Kamera vuokrattiin Telefoto liikkeestä Liisankadulta. Kameran viikonloppuvuokra maksoi 30€ ja vuokra-aika oli perjantaista maanantaihin. Samasta liikkeestä ostettiin myös filmit kameraan.



Vieraskirja oli mielestäni hitti! En ainakaan ole tajunnut, että joku vieraistamme olisi jättänyt kuvan tai tervehdyksen laittamatta. Sen sijaan kirjan sivuja oli koristettu kuvien lisäksi kauniilla tervehdyksillä ja pienillä piirustuksilla. Tämä jätti meille hieman muutakin muistoksi häistämme ja vieraistamme kuin listan paikalla olleiden nimistä.


Millaisia vieraskirjoja muille pareille on tullut?

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Häätanssin pyörteissä

Aloitimme maaliskuussa häätanssin harjoitukset Tanssikoulu Elina Keskitalossa. Edellisenä iltana ennen ensimmäistä tanssituntia kuuntelimme pienen hermoromahduksen partaalla erilaisia valsseja ja muita mahdollisia kappaleita, joka voisi sopia häätanssiksemme. Pitkän pohdinnan jälkeen meikä taipui ja O:n ykkösvalinta Topi Sorsakosken versio kappaleesta Olet kaikki valikoitui häätanssiksemme.

Häätanssia harjoiteltiin yhteensä kolmen yksityistunnin verran. Kerrottakoot, että emme olleet tanssineet aiemmin kuin joitain hitaita nojailukappaleita yhdessä, joten liikkeelle lähdettiin ihan nollasta. Ensimmäisen tunnin jälkeen meillä oli varma olo, mutta samalla tiesimme että seuraavaan tuntiin on kuukausi aikaa. Toinen tunti meinasi mennä vähän penkin alle uusien askel kuvioiden opettelun takia, mutta kolmas ja viimeinen tunti meni mielettömän hyvin. Viimeisen tunnin jälkeen emme harjoitelleet tanssia kertaakaan ennen h-hetkeä.
 

Oikeastaan seuraava suuri jännitysaalto juhlassa tulikin, kun häätanssi alkoi lähentyä. Kävelimme Ossin kanssa estradille ja O antoi bändille merkin aloittaa soiton. Sitten lähti! Ennen kertosäkeistöä huomasin korkoni juuttuneen kiinni vannehameen vanteeseen. Yritin sanoa O:lle etten pysty pyörimään, mutta samalla hetkellä O ohjasi minut kohti pyörähdyksiä. Luojalle kiitos sain potkittua vanteen irti korosta ja en pannuttanut kesken tanssin. Vaikka meno oli ehkä hieman kankeata ja pari pikku virhettä tulikin, oli fiilis kuin voittajalla!



Bändinämme toiminut Millie Jean soitti häätanssimme jälkeen muutaman  valssin, jolloin myös juhlavieraat pääsivät korkkaamaan tanssilattian. Bändi soitti yhteensä 3 45 minuutin pituista settiä, joiden aikana kuultiin niin kotimaisia kuin ulkomaisia hittejä Michael Jacksonista, Adeleen ja Kaija Koohon. 





Kuuma ja upea kevätilta verotti hieman tanssahtelijoita tanssilattialta ulkotiloihin, mutta en usko bändin joutuneen soittamaan yhtään kappaletta tyhjälle salille. Jälkikäteen olemme kuulleet paljon kiitoksia ja kehuja bändistä. Täytyy todeta itsekin, että bändin valinta osui nappiin. Vaikka bändi yleensä tekee melkoisen loven budjettiin, on se jokaisen sentin arvoinen tunnelmanluojana ja juhlafiiliksen nostattajana. Eli jos joku vielä arpoo elävän musiikin hankkimista niin täältä iso peukku sille!


perjantai 29. heinäkuuta 2016

Lahjoja, lahjoja

Heinäkuu on meidän suvun juhlakuukausi, sillä moni minun sukulaisistani itseni lisäksi on syntynyt heinäkuussa. Niin on myös rakas aviomieheni, joka vietti syntymäpäiväänsä eilen. Siksi koinkin oikein hyväksi ideaksi kertoa hieman häälahjoistamme sekä huomenlahjoista, jotka annoimme toisillemme ensimmäisenä aamuna avioparina.

Hääinfossa olimme kertoneet lyhyesti unelmien häämatkastamme. Kertomuksen lopussa oli häämatkatilinumeron lisäksi muutama muu häälahjatoive. Materiaa emme toivoneet, koska sitä on kertynyt enemmän, kuin kotimme vetää. Tahdoimme tekemistä ja elämyksiä, joko vieraidemme kanssa tai kaksin. Vain muutamia mahdollisuuksia nimetäksemme listassa oli elokuva- ja teatterilippuja sekä toiveita erilaisista lahjakorteista esimerkiksi koiran hoitoon tai ravintoloihin. 

kuva: Teija Härmäaho/Moodphoto

Häiden jälkeen kurkkasimme häämatkatilille ja olimme erittäin yllättyneitä! Emme missään nimessä odottaneet vieraidemme tuovan meille lahjoja, mutta silti tilille oli kertynyt melkoinen potti. Lisäksi lahjapöydässä oli lisäavustuksia häämatkaan, skumppaa sekä monen monta erilaista lahjakorttia erilaisiin ravintoloihin sekä teatteriin. Lisäksi mukana oli kaksi erilaista elämyslahjaa. Toinen oli työkavereiltani meidän ensimmäiselle häämatkallemme Barcelonaan ja toinen yhden yön kestävä purjehdusreissu enoni ja hänen vaimonsa upealla botskilla.



Ravintolalahjakorteista olemme käyttäneet jo kaksi. Toinen oli ravintola Muruun, jossa söimme päivän menun viineineen yhtenä lauantai-iltana. Ruoka oli mielettömän hyvää ja paikka oli super. Onneksemme tiedämme pääsevämme sinne uudelleen vielä aika pian, koska meillä on vielä toinen lahjakortti sinne käyttämättä :) Toinen käytetty lahjakortti oli Ravintola Sunn:iin, jossa kävimme viime sunnuntaina vetämässä maittavan brunssin.



Huomenlahjojen vaihtaminen oli ihanaa! Sen lisäksi, että oli parasta herätä oman aviopuolison vierestä oli ehkä enemmän siistiä odottaa sitä hetkeä, kun saa antaa tarkasti mietityn huomenlahjan. O:lle on aina yhtä hankala keksiä lahjoja. Halusin sen myös olevan jotain spesiaalia, koska lähes jokaisena joulu- ja synttärilahjana annan hänelle jotain vaatteita tai asusteita. Siksi päädyinkin suunnittelemaan 12 treffit, yhdet jokaiselle ensimmäisen avioliittovuotemme kuukaudelle. Annoin siis käytännössä 12 kuukausittain nimettyä kirjekuorta, jossa on treffikutsu. Kuukauden treffikirjeen saa avata aina kuukauden ensimmäisenä päivänä ja treffit pyritään toteuttamaan sen kuukauden aikana. Minä taas sain yhden suuren suuren himotukseni Louis Vuittonin Neverfull MM laukun. Meinasin itkea onnesta, mutta samalla mietin miten ihmeessä uskalla käyttää laukkua ettei se vaan menisi rikki tai likaantuisi. O kuitenkin ohjeisti käyttämään sitä ihan niinkuin käytän muitakin laukkujani, käyttöä vartenhan se on.



Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että lahjojen saaminen ja antaminen on mielettömän ihanaa. Rakastan sitä, että saa yllättyä paketin avatessaan sen sisällöstä ja samalla myös katsoa itselle tärkeiden ilmeitä, kun heidät yllättää lahjalla. Lahjan ei aina tarvitse olla materiaa. Myös yhteinen aika kiireisen arjen keskellä voi olla se mitä juuri siinä hetkessä tarvitaan kaikista eniten<3


torstai 28. heinäkuuta 2016

Häiden ohjelma

Hääleikit ei ole yhtään mun juttu. Siksi meidän häissämme ei nähty perinteisiä "kumpi teistä"-leikkiä, lakananviikkausta tai muita hassunhauskoja hääleikkejä. Myös morsiammen, sulhasen ja anopin ryöstö oli hääinfossa kauniisti kielletty. Hääleikit tai oikeastaan koko ohjelma voivat olla pahimmillaan hyvin kiusallisia tai tylsiä. Parhaimmillaan ne taas voivat nostaa juhlatunnelmaa lisää ja lähentää ihmisiä.

Hääleikkien sijaan keskityimme häissämme läsnäoloon vieraidemme kanssa. Juttua riitti eikä yksin tarvinnut missään vaiheessa olla vaikka sulhanen huitelikin välillä toisaalla. Varmasti kaikkien vieraiden kanssa tuli vaihdettua muutama sana vaikka tuntui, että aika loppui kesken. 

 


Omaa ohjelmaa häihimme järjesti jääkiekon mm-kilpailujen välierä Venäjää vastaan. Monessa pöydässä katseltiin matsia joko livenä kännykän kautta tai ainakin selattiin ahkerasti tuloksia. Ulkona oli myös ajoittain oma pieni kisakatsomo. Pelin seuraaminen ei missään vaiheessa häirinnyr hääjuhlan kulkua eikä sitä olisi oikeastaan edes huomannut, jos ei olisi tiennyt katsella ympärilleen. Jälkikäteen olen kuullut hassun hauskaa vitsailua siitä, kuinka annoin lopulta "hyväksynnän" pelin katsomiseen. Olen ottanut nämä kommentit vastaan WTF-ilmeellä. Missään vaiheessa en nimittäin ole sanonut, että pelin seuraaminen minua häiritsisi. Mielestäni siis näiden kommenttien heittäjät tekivät asiasta omissa päissään numeron.


Hieman perinteisempää ohjelmaa järjestivät bestman ja minun rakkaat tukipilaritytöt puheillaan. Kyyneleet nousivat silmiin molempien aikana. Tanssimme myös häätanssin, jota treenasimme kolmen tunnin verran Tanssikoulu Elina Keskitalossa kevään aikana. Häätanssin soitannasta vastasi bändi, joka soitti illan aikana 3 45 min settiä. Aion kuitenkin antaa tanssille ja bändille oman postauksensa myöhemmin.



Illan lopulla hoidettiin toiset perinteiset ohjelmat, kun minä heitin kimppuni naimattomille naisille ja O sukkanauhan naimattomille miehille. Kimpun sai kiinni kaasoni A, joka on nappaillut kimppuja ennenkin. Sukkanauhan nappasi O:n veli, joka menee naimisiin elokuussa.

Häissämme ei tosiaan ollut kovinkaan paljon "ohjattua ohjelmaa" eikä hääleikkejä. Tunnelma pysyi ihanan intiiminä ja rentona. Vieraat ja me sompailtiin ympäri Wanhan Bäckbyn ulkotiloja loistavan ilman ansiosta. Lähes kaikki vieraat viihtyivät loppuun saakka ja jälkikäteenkin olemme saaneet kauniita kiitoksia hääjuhlastamme. Ne todella lämmittävät mieltä!

(Kuvat: Teija Härmäaho/Moodphoto. Ethän kopioi)

tiistai 12. heinäkuuta 2016

#ilovefood

#ilovefood on yksi eniten käyttämistäni "häsistä" instagramissa. Hyvä ruoka on asia, josta O:n kanssa molemmat nautimme suunnattomasti. Siksi hääpaikkaa valitessamme yksi isoimmista kriteereistä oli, että ruuan on oltava hyvää. Tavallaan otimme myös pienen riskin, koska emme päässeet maistamaan ruokaa etukäteen. 

Luotimme kuitenkin lähes yksinomaan positiiviseen palautteeseen, jota olimme Wanhan Bäckbyn ruuasta kuulleet. Teimme itse ehdotettuihin menuihin hieman muutoksia ja valmistelutapaamisessa WB:n yrittäjä Selena antoi muutaman muutosehdotuksen, jotta menu olisi yhtenäinen.


Ensimmäisenä noutopöytään katettiin alkupalat, joita oli yhteensä 7 lajia. Alkupalojen hieman laskeuduttua tarjolle laitettiin pääruoka. Myöhemmin oli tarjolla vielä hääkakku kahveineen. Viineiksi olimme valinneet Cono Sur Bicicleta Rieslingin ja Conosur Bicicleta Cabernet Sauvignonin. Viiniä oli mitoitettu puolipulloa/vieras, molempia lajeja samanverran. Takaisin kotiin viemisiksi saimme yhden punaviinin, joten viinit oli mitoitettu myös oikein passelisti.





Jälleen kerran kannatti luottaa muiden antamaan palautteeseen ja omaan vaistoon, koska ruoka oli mielettömän hyvää! Raaka-aineet olivat tuoreita ja sopivan raikkaita. Ruoka oli myös katettu kauniisti esille. WB:n henkilökunta oli erittäin ammattitaitoista ja sopivan "huomaamatonta". Kuitenkin apua tarvittaessa kaasot ja BM pystyivät turvautumaan heihin täysin.


maanantai 11. heinäkuuta 2016

Onnitteluja

Vihkimisen jälkeen suuntasimme ottamaan potrettikuvia Tuomarinkylän kartanon puistoon (tästä postaus myöhemmin). Vieraat suuntasivat bussilla juhlapaikalle. Matkan aikana kaaso B, viihdytti vieraita sight seeing meiningillä. Juhlapaikalla vierailla oli hyvin aikaa etsiä omaa paikkansa, toimittaa kortit lahjapöytään yms. Ainakaan meidän korviin ei ole kantautunut kommentteja siitä, että odotteluaika olisi ollut liian pitkä vaikka erillistä ohjelmaa ei ollutkaan järjestetty.


Saavuttuamme juhlapaikalle vieraat olivat Wanhan Bäckbyn sisäpihalla ottamassa meitä vastaan. Otimme vastaan onnittelut ja isäni nosti meille maljan. Kyynel jos toinenkin vierähti poskelle myös näissä hetkissä. Tämän jälkeen siirryimme sisätiloihin. O:n kanssa esittelimme hieman vieraitamme pöydittäin ja BM opasti kuinka toimitaan ruokailun suhteen. Ruuasta onkin pakko tehdä oma postaus. Oli nimittäin niiin hyvää!




(Kuvat: Teija Härmäaho/ Moodphoto, ethän kopioi!)

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Hääasusteet

Omat asuste suunnitelmani muutuivat moneen kertaan suunnittelun aikana. Hääpukuun vaihdettiin ruusukultainen vyö, jonka jälkeen päädyin vaihtamaan kaikki koruni ruusukultaisiksi. Ostin Ateljé Tuhkimotarinasta Ninkan ruusukultaiset pisaranmalliset korvakorut. Metsästin pitkään niiihin sopivaa rannekorua, mutta lopulta ostin jonkin sinnepäivn olevan rihkaman ranteeseen. Kaulakorua en halunnut ollenkaan.




Korvakorujen ja rannekorun lisäksi olin ostanut itselleni häälaukuksi Michael Korsin lompakon. Lompakko oli väriltään ballet. Väri on metallinhohtoinen vaaleanpunainen, joka taittaa hieman champagnen sävyihin. Laukkuna toiminut lompakko oli juuri passelin kokoinen, sinne mahtui puuteri, huulipuna ja puhelin hyvin. Lisäksi lomapakossa on jo valmiina paikat korteille, joten erillista korttikoteloa ei mukaan tarvinnut.


Ehkä kuitenkin kaikista paras asuste hääpäivänä on hymy. Sitä ainakin minulla riitti ihan koko päiväksi <3

torstai 30. kesäkuuta 2016

Vihkiminen

Vihkiminen oli ehdottomasti asia, jota jännitin häissämme eniten. Pelotti, että pystynkö itkulta puhumaan, saanko sanottua "Tahdon". Mitä, jos alkaa heikottaa ja pyörryn? Mitä, jos tuleekin hikka tai kompastun pukuun tai alan nauramaan väärässä kohtaa ja liian lujaa?

Silti kirkon aulassa iskän käsipuolessa seisoessani minulla oli todella turvallinen ja varma olo. Prinsessaruusunen pärähti soimaan Helsingin vanhan kirkon uruista ja me lähdimme lipumaan hitaasti, mutta varmasti kohti alttaria. Silmät täyttyi kyynelistä, mutta kasvoilla oli maailman onnellisimman naisen hymy. Käytävää kävellessä vilkuilin vieraitamme ja välillä O:ta, joka lähti tulemaan meitä vastaan käytävälle. Hän oli mielettömän komea. Noin puolessa välissä käytävää tapahtui ns. vaihto. Halasin isiä ja jatkoimme O:n kanssa matkaamme alttarille.

Alttarilla kaasoni tuli hakemaan kimppuni ja antoi minulle samalla nenäliinan. Kuiskasimme O:n kanssa muutamat kehut toisillemme, ennen kuin pappi alkoi pitämään puhettaan. Lähes koko vihkimisen ajan pidimme toisiamme kädestä kiinni välillä pieniä katseita ja hymyjä toisillemme luoden.


Ennen kysymyksiä pappi piti puheensa, O:n veli luki raamatusta otteen ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä ja laulettiin virsi "kaiken hyvän antaja". Sitten tuli kysymysten vuoro. Saimme kuin saimmekin molemmat sanottua sen vihkimisen kannalta tärkeimmän sanan selkeästi ja kuuluvalla äänellä. Vihkisormus siunattiin ja pujotettiin sormeeni. Saimme kehotuksen suudella ja niin me teimmekin :)


Yksi vihkimisen parhaista ja kauneimmista hetkistä oli, kun kolme erittäin lahjakasta nuorta artistia esitti meille Stellan Häävalssi kappaleen. Solistin lisäksi mukana oli kitaristi ja viulisti. Erityisen tärkeän hetkestä minulle teki se, että tuo nuori mielettömän kauniisti laulanut solisti oli minulle tuttu työni kautta. Taisi olla ainut kerta, kun jouduin vihkimisen aikana pyyhkimään kyyneliä.


Musiikkiesityksen jälkeen pappi luki siunauksen avioliitolle. Yhdessä luimme myös Isä meidän rukouksen ennen kuin oli aika poistua kirkosta avioparina. Poistumis musiikiksi olimme pyytäneet kanttoria soittamaan Antti Tuiskun Hyökyaalto kappaleen. Kanttori oli löytänyt nuotit siihen ja opetteli sen meitä varten. Ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti! Kappale soi upeasti uruissa ja onhan siinä erittäin kaunis sanoma. Kuuntelimme urkuja hetken aikaan ennen kuin lähdimme kävelemään kohti ulko-ovia.



Pujahdimme O:n kanssa hetkeksi morsiushuoneeseen, että vieraamme pääsevät vastaanottamaan meitä kirkon portaille. Aplodien ja onnen toivotusten saattelemana kävelimme kohti autoa. Minä en tuttuun tapaani osannut käyttäytyä vaan innostuin tuulettamaan. Hääautoon päästyämme O muisti unohtaneensa champagnen kotiin. Ei haitannut yhtään, koska autonkuljettajalla oli meille kylmää vettä, jota nautiskelimme matkalla kuvaukseen samaan aikaan, kun muut vieraat siirtyivät juhlapaikalle bussilla.



Tämänkin postauksen kuvista suurimman osan on ottanut Teija Härmäaho. Ethän kopio kuvia)